Aikuisuus ja aikuistuminen.

Ajattelin nyt kirjottaa aiheesta, koska tämä mun ja Milanan "lapsellinen" läpän heitto nosti sellasen paskamyrskyn että ei ikinä ennen. Se että me ollaan ikämme mukaan jo aikuisia, tai NUORIA aikuisia, ei tarkota sitä ettäkö meijän pitäs käyttäytyä niinku jotku 30-vuotiaat, jotka mie käsitän oikeasti aikuisiksi. 

Tokihan tällänen 20-vuotias NUORIaikuinen osaa käyttäytyä niinku ihmiset, esimerkiksi töissä, sehän on ihan itsestään selvää, kuten myös vähän vieraampien ihmisten edessä. AIKUISENA otan tällähetkellä myös vastuun elämästäni asumalla omassa asunnossa, maksan itse laskuni, ja hoidan asiani ilman isän ja äidin apua. Voin myös suoraan myöntää että koen olevani enemmän aikuisempi kun moni muu saman ikänen, tietyissä asioissa. Mutta eihän pelkästään paska läppä voi saaha meistä lapsellisia, eihän? 

Jos oikeasti haluaa vetää sen vaikkapa kurpitsan nokkaan meijän jutuista, vois samalla alkaa kaavailemaan lakia missä saa kertoa vaan tiettyjä vitsejä, ja nauraa niille. Ja tosiasiassahan nykyajan muksut opettaa toisilleen paljon pahempia asioita mitä me voitas ikinä opettaa. Esimerkiksi varastetaan toisten omaisuutta ilman minkäänlaista häpyä, saatika sitten se vanhempien kunnioitus, ei oo näkyny, tai kunnioitus ihansama ketä kohtaan, näissä nykyajan nuorissa joita on vastaan tullu. 

Tässä en nyt oikein käsitä sitä, että miksei kaks ihmistä saa heittää paskaa läppää, koska se on hauskaa? Vastauksena tähän vois saaha että "Voitte heittää paskaa läppää kuhan se jää teijän kahen väliseksi." Miksi vitussa se pitäs pitää salassa? Onko porukka oikeasti niin ahasmielistä että jos aihepiiri menee kaksmieliseksi tai vitseissä käy ilmi joku seksuaalisuus tmv. siitä kauhistutaan ja vedetään hernemaissipaprikat nokkaan, ja käsketään aikuistumaan, ja samalla kysytään onko meillä kaikki hyvin, ja miksi pitää läheisetki nolata. Jos oikeasti ihminen häpeää seksuaalisia asioita, tai paskaa läppää, vois siinä vaiheessa kattoa peiliin ja miettiä. Me eletään 2000-lukua, ei 1950-lukua, jolloin naisen piti käyttäytyä siveellisesti ja kunnioittavasti. 

Ja kyllä, mulla todellakin on kaikki paremmin ku hyvin, nimittäin osaan nauttia elämästä ja elää täysillä. Mun ei tarvi vanhana katua että voi voi ku nuoruus oli niin tylsää koska tulin raskaaksi ja elämä jäi elämättä.

Mie olen tuon valituksen kuullu niin monesti, monelta ihmiseltä, että mie todellaki aion ottaa kaiken irti elämästäni ja elää täysillä nyt kun voin, tykätkää siitä tai ette. Sitten ku koen olevani valmis äidiksi, voin vaikka pyöräyttää sen pennun ja alkaa sitten elämään vähemmän villiä elämää. 

Ja mie olen kasvanu tälläseksi, mieleltäni leikkisäksi, mutta tarvittaessa osaan olla kunnioittava ja "normaali", ei, normaali on huono sana koska miehän olen normaali oma itseni, heitin sitte huonoa läppää, tai keskustelen politiikasta jonku vieraan kans. Mutta kuten Milana tämän ilmaisi:

 "Kovin ois apaattista jos ei saatais olla ihan omia ittiämme. Me kyllä ossaamma käyttäytyä ko tilanne vaatii"

Aivan. 

Ja mitä tähän meijän huumoriin tulee, vaikka se onki pääosin aika mustaa, tai sitten liittyy siihen seksuaalisuuteen, en käsitä miksi se on huono asia.

Esimerkiksi abortista puhuminen, ja siitä vitsailu, tuoki on niin tabu aihe että vois jo vähän rikkoa jäätä tuosta aiheesta, eikä kauhistua jos asian ottaa puheeksi. 

Ja sekin on aika hauskaa, että ku oikeasti aletaan puhumaan jostain vakavasta aiheesta, sanotaan että "oot vasta parikymppinen ja sulla on elämä eessä, et sie näistä asioista tajua vielä yhtään mitään."

Eli toisin sanoen "oot penikka"

Sitte ko heitetään sitä läppää, sua käsketään yhtäkkiä aikuistuun ja olemaan ihmisksi, mihin se tuleva elämä katosi, ja pieni äö, koska oon vasta 20, häh? Miten tässä nyt pitäis olla, en tajua, eikä mun ehkä tarvikkaan. Mie elän just niinku haluan, tuottakoot se sitten pahan mielen joillekki, ei me sentään olla ulkona potkimassa oravia ja saaha hupia siitä, sillon huolestusin jo itekkin. Mie voin kyllä kasvaa aikuiseksi, mutten aikuistua. Aikuisten elämä on tylsää, oon tullu siihen tulokseen. Esimerkiksi 55-vuotias isäni, joka huuattaa toyotassa täysillä e-typeä ja heittää paskaa läppää mun kans, ja joka ei tuomitte mua sen takia että haluan elää, sellanen mieki tahon olla 55-vuotiaana. Vanha mutta lapsellinen, elämäki on paljon hauskempaa. Toki haluan myös ottaa sen vastuun kaikesta mitä aikuisena pitääkin, mutta ei elämän tarvi silti tylsää ja apaattista olla. 

Kiitos ja anteeksi.