Voihan ahdistus.

Mie en käsitä miksi nämä syksyt on aina mulla tälläsiä, mua väsyttää kokoajan, mie mietin ihan liikaa, stressaan, mietin että pitäs tehä sitä ja tätä mutta mitään mie en saa aikaseksi, sitte turhauttaa ja stressaan vielä enemmän. Tällänen vie oikeesti niin paljon voimia että vois vaan lyyä pään tyynyyn ja huutaa sitä vasten täysiä, mutta ei oo voimia tehä sitäkään, pyörin ympyrää enkä tiiä mitä haluan, tai mistä mie alotan jonku homman. Sitten ollaanki jo siinä pisteessä että en oo saanu mitään aikaseksi. Mulla oli nyt 4 päivää vapaata, mun piti tehä vaikka mitä mutta sain itteni vaan raahattua Kemiin ryyppäämään, sen jälkeen en ookkaan saanu mitään muuta aikaseksi. Mitään kunnollista. Ahistaa niin suuresti, ens maanantaina olis taas koulua, mulla on ollu kuukausi aikaa tehä nekki koulu tehtävät, mut en oo vielä ees vilkassu kansiota, tai ees yrittäny alottaa, oon vaan miettiny että pitäs. 

Sitte mietin että missä vaiheessa musta tuli tällänen? Ennen siivosin joka päivä kotona ku pienetki pölyhiukkaset häiritti mua, nyt se imurin nostaminen tuolta kaapista tuntuu niin ylitsepääsemättömältä että jätän sen sinne, ja taas hoksaan että mietin vain sitä "pitäs", mutta mitään ei tapahu. Sen jälkeen tulee taas ahistus ku kotona ei oo siistiä, mutta mitään sille ei edelleenkään jaksa tehä. Mie en jaksa pitää minkäänlaisia ihmis/kaverisuhteita yllä. Anteeksi te kaikki jokka luette tätä ja joille oon sanonu että pitäs nähä mutten oo soittanu, se ahistaa muaki. Onko tämä tällänen jotain syysmasennusta vai mitä tämä on? Musta tuntuu että oon ihan hukassa oman elämäni kans ja annan kaiken vaan lipua hiljaa ohi ja kohta huomaan ettei mulla ole mitään. Mie haluan taas olla se ilonen ja positiivinen Jenni joka näkee kaikessa jotaki hyvää, ja jos menee huonosti niin se miettii vaan että parenpia aikoja on tulossa, nyt mie en enää jaksa olla ilonen. Töissä on pakko, siellä ei voi olla naama " :C" asennossa. Pakko kirjottaa tästä tänne, jos ees vähän auttais oloa. Ei jumalauta tähän on pakko tulla muutos, mutta miten? En mie käsitä. Pitäs vissiin lähtä johonki mettään yksin pariksi päiväksi eräkämppään huutamaan oraville. 

Onko teillä muilla tällästä syksysin? 

 ♥♥♥

"Entä jos en ookkaan varma vielä

valmis, rauhoittumaan

En osaa seistä paikallaan

Entä jos en ookkaan sillä tiellä

Enkä kulje suuntaan.

jota multa odotetaan."

Ja tähän loppuun vielä tällänen ihanan angstinen biisi, eiköhän tää tästä vielä helpota. Tällänenhän kuuluu elämään, eikö vain? :) 

"Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon,

susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa.

Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa."